Kuulin ensimmäisen kerran sanaparin yhteinen keittiö aika tasan vuosi sitten, kun seisoin polviani myöten hangessa Pallas-tunturin juurella Lapissa. Porvoo oli yhtä kaukana kuin myös tietämykseni tästä tulevasta hankkeesta.

Sain lyhyen oppimäärän tietoutta, josta päällimmäisenä jäivät muistiin sanat Yhteinen ja Yhdessä.

Impulsiivinen ja utelias kaikelle kun olen, kuulin sanovani, että tuohan olisi ihan minun hommaani. Sinänsä outo lausahdus suurimman osan elämäänsä laitosteattereiden syövereissä työskenneeltä näyttelijältä.

Olen touhunnut muutakin siinä ammattini sivussa ja pitkillä kesälomilla. En vain meinaa muistaa sitä, koska tykkään tehdä töitä ja yleensä aina on jokin viritys menossa. Ja nythän saa touhuta . Porvoossa olen puolet viikottaisesta työajastani, toisen puolen Helsingissä Tatsin Valtaajat-hankkeessa.

Minulle jotenkin ei ole riittänyt pelkkä taiteilu näyttämöllä tai filmeissä, vaan aina olen löytänyt itseni kyynärpäitä myöten milloin perustamassa Steinerkoulua, nukketeatteria, ohjaamassa nuorisoryhmiä tai poikkitaiteellisia teoksia, keittämässä aamutuimaan soppaa tyttären perhekahvilassa tai siskoni yrityksessä, järkkäilemässä talkoita tai etsimässä sopivia tiloja ja rahoitusta milloin millekin projektille.

Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys eli Tatsi mahdollistaa Porvoon yhteinen keittiö- hankkeen, joka on erikoisen poikkeava lähtöajatuksessaan- meillä ei ole keittiötä, vaan menemme sinne, missä tapahtuu ja etsimme sopivan keittiön läheltä.

Se teetättää lisää hommaa, mutta on myös kutkuttavan hieno tunne, kun asiat käyvät sopivaan kulmaan ja toteutuvat.

Tatsi on Porvoon Yhteisen Keittiön kattila tai pata, luova ja työteliäs Tatsi-tiimi sopan sattumat ja minä tuon siihen pippurit –useita laatuja, erivärisiä ja erimakuisia.

Sinikka Mokkila
Porvoon Yhteinen Keittiö
Koordinaattori