Olen 44-vuotias nainen, jolle TE-toimisto osoitti haettavaksi työllistymistuella olevaa paikkaa keväällä 2016 Toimintojen talolta. Olin ihan varma, että soittaessani Kuusiston Kaijalle ja kertoessani sen hetkisestä elämäntilanteestani jäisi asia siihen, olihan se jäänyt jo muutamassa muussakin paikassa! Mutta ei, Kaija halusi nähdä ja näin sovittiin tapaaminen.

Kaijaa ei haitannut alkuvuodesta saatu diagnoosi, joka oli uupumuksen kautta hiipinyt keskivaikea masennus. Päinvastoin, työllistymishanke jätettiin sivuun toistaiseksi ja me allekirjoitettiin sopimus kuntouttavasta työtoiminnasta; Mä olin revetä riemusta! Jo seuraavalla viikolla aloitin työt tiskarina. Tykkäsin! Vaikka menikin ennen kuin oppi muistamaan tavaroiden paikat, ihmiset olivat ihania. Töihin oli helppo tulla. 

Pikkuhiljaa olin auttelemassa keittäjää ja leipuriakin. Ennen kesällä 2017 ollutta remonttia päätettiin, että syksystä alkaen siirtyisin leipurin apulaiseksi. Hetken kaikki olikin hyvin, kunnes aloin oireilemaan. Kesällä todettiin astma ja nyt jotain muuta.

Onneksi kahvilaan oli tulossa vajausta, joten siirryin sinne – Ja ehkä nyt olen elementissäni. On aivan superhienoa olla tekemisissä ”vakkariporukan” kanssa, joihin kuuluu niin mummoja kuin vaareja. Saati joka päivä kahvilla ja syömässä käyviä työmiehiä ja naisia. Heistä on tullut kuin ”omaa perhettä”. Tämän takia Toimarilla onkin ihana tehdä töitä!

Myös omaan elämääni Toimari on vaikuttanut paljon. Todella paljon. Masennuksen diagnoosi muuttui syksyllä 2017 määrittelemättömäksi. En voi olla kuin kiitollinen Toimarin vahvoista naisista, jotka ovat olleet tukena ja auringon paisteena. Ja tukena toivottavasti ovat vielä pitkään kohdattuani viime vuoden puolella suuren surun isäni kuollessa. Uskonkin, että en olisi näin hyvässä kunnossa ilman näitä ihania ihmisiä, unohtamatta työkavereita.