Minulla on elämäkerralliset syyni karsastaa yhteisöllisyyttä. Kun ihmisten välinen lumovoima ajan myötä hiipuu, ryhdytään yhteisöä kontrolloimaan turhilla säännöillä. Puhunkin siksi mieluummin yhteisyydestä, joka sallii yhteiseen piiriin liittymisen niin ohikulkijalle kuin pitkäaikaiselle asukkaalle. Yksinäisyydestäkin nauttiva ihminen on ytimeltään sosiaalinen, koska yhteisyydessä syntyy elämisen mieli.

Pidän kuitenkin yhdessä tekemisestä: yhteislaulusta, ruuanlaitosta, siivoamisesta ja tekemisen lomassa lausutuista huolimattomista ajatuksista. Pyrin siihen, että tekemisiäni ei pääsääntöisesti ohjaisi yhteisöllisten kommervenkkien pakko. Tätä kaikkea Yhteinen keittiö tarkoittaa minulle.

Yhteinen keittiö on myös niitä asioita, joita Tiina Silvasti nostaa esiin artikkelissaan Korttelikeittiö – kohti ekologista kansanterveyttä ja ekososiaalista ruokahuoltoa. Silvastin huomiot pätevät yhtä lailla Yhteiseen keittiöön:

1)Korttelikeittiöt eivät voi perustua projektien varaan eivätkä myöskään mahdollisimman suuren voiton tavoitteluun, vaan korttelikeittiöitä voitaisiin toteuttaa yhteisyrittäjyytenä, esimerkiksi osuuskuntina. 2) Rahan ei tarvitse olla korttelikeittiössä ainoa vaihdon väline vaan sellaisena käy myös osallistuminen. 3) Korttelikeittiön ruoka edistää ihmisten hyvinvointia, on tuottajilleen oikeudenmukaista ja ympäristölle ystävällistä.  4) Marjastaminen, sienestäminen ja kaupunkimaatalous tuovat toimintaan arvokkaan lisän. 5) Korttelikeittiö tukee yhteisöllisyyttä ja rakentaa siltoja ihmisryhmien välillä.

Ajattelen, että Yhteinen keittiö voisi koota erilaisia ihmisryhmiä yhteen sekä lisätä yhteisyyttä ja ymmärrystä elämäntilanteiden erilaisuudesta. Yhteinen keittiö tarjoaisi jokaiselle jotakin. Kiireinen vanhempi vapautuisi kerran viikossa osasta arkivelvollisuuksia ravitsemalla perheensä kylän yhteisessä pöydässä. Pienituloinen saisi edullisen, lämpiän aterian. Yksinäisellä olisi tilaisuus liittyä seuraan. Tekemisen puutteessa oleva pystyisi tekemään merkityksellisiä asioita yhteiseksi hyväksi. Ympäristötietoisen yksityisen kotilieden korvaisi yhteinen liesi.

Eipä ole aikaakaan siitä, kun jokaiseen kerrostalohuoneistoon rakennettiin sauna. Nykyään uusissa taloissa suositaan yhteissaunoja. Kuka tietää, että joskus niin olisi keittiöidenkin kohdalla.

Tutustuttavaksi: Yhteyksien kirja. Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Tiina Silvastin artikkeli sivuilla 192-201. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37654/YhteyksienKirja.pdf,

Anna-Maria Isola, sosiaalipoliitikko, osallisuuden ihmettelijä ja tutkija Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohanke Sokrassa (www.thl.fi/sokra THL)